Q-TEATTERI   Tunturikatu 16, Etu-Töölö, 00100 Helsinki
	V E T O A P U A   J A   L Ä H E L T Ä P I T I   - T I L A N T E I T A - Blueskomedia Työnsä, perheensä ja hermonsa menettänyt päähenkilö liittyy psykiatrinsa suosituksesta kuoroon, jonka jäsenkunta koostuu päähenkilön tavoin kaapin ja seinän väliin pudonneista persoonista. Päähenkilön myötä katsoja tutustuu näiden ihmisten outoihin kohtaloihin ja elämänvalintoihin ja löytää itsensä maailmasta, jonka olemassaolon on tähän asti voinut vain aavistaa. Esityksen kollektiiviseksi päähenkilöksi muodostuu Kenoosis-niminen kuoro, jonka ohjelmisto koostuu vanhasta delta-bluesista ja amerikan mustien hengellisestä musiikista. Esitys on tekijänsä ensimmäinen yritys lähestyä näyttämön keinoin aikakaudellemme ominaista henkisen tyhjentymisen kokemusta. Kirkkopellon esitys kysyy josko tuon tyhjenemisen (kreikaksi kenôsis) seurauksena jotakin voisi tulla myös esiin – jotakin heikosti tunnettua ja vaikeasti koettavaa, mutta silti aina voimassa ollutta. Voisiko tuo jokin teatterin tapauksessa olla näyttämö itse? Muodoltaan esitys hakee vaikutteita antiikin komediasta. Kuten muinoin, on nytkin mukana kuoro, runsaasti kommelluksia ja viimekädessä tosi kysymyksessä. Poimintoja kritiikeistä alempana tällä sivulla...   SUOMEN KANTAESITYS ENSI-ILTA: to 18.9.2003 Q-teatterin isolla näyttämöllä ESITYKSET: 18.9.-22.11.2003 Q:ssa KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS: Esa Kirkkopelto MUSIIKKI: Vando Suvanto VISUAALINEN SUUNNITTELU: Päivi Säävälä-Kirkkopelto VALOSUUNNITTELU: Janne Björklöf ja Jarmo Mäkäläinen ROOLEISSA: Jari Hietanen, Antti Jaakola, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Tarja Nyberg, Taisto Oksanen, Leo Raivio, Anna-Maija Valonen-Nylund "Mesitsiä!" Poimintoja kritiikeistä alempana tällä sivulla... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ESA KIRKKOPELTO Esa Kirkkopelto on vaikuttanut aktiivisesti Helsingin teatteritaiteessa käsikirjoituksillaan ja ohjauksillaan 80-luvulta lähtien. Yksi hänen viimeisimpiä teatteritöitään oli näyttämöteoksen KOSTAMUSSINFONIA suunnittelu ja ohjaus Helsingin Ylioppilasteatterin 70-vuotisjuhlaesitykseen vuonna 1996. Suuren yleisön muistamat näyttämöteokset YRJÖ KALLISEN VALAISTUMINEN Suomussalmi-ryhmän kanssa vuonna 1995 ja MAHNOVITSINA Helsingin YT:llä 1992 olivat myös Kirkkopellon käsialaa.     Q-teatterissa Kirkkopellon töitä on nähty edellisen kerran Sofokleen OIDIPUS KOLONOKSESSA 1994. Esitys vieraili Ranskassa Strasbourgissa, missä Kirkkopelto väitteli filosofian tohtoriksi viime vuonna. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . IRTOAJATUKSIA ESITYKSEN TAUSTASTA, touko-kesäkuu, 2003 Aihe ja musiikki tulivat esiin suurinpiirtein yhtaikaa, 90-luvun lopulla, kun aloittelin tragedianfilosofiaa käsittelevää väitöskirjatyötäni. Ajatus äärimmäisen yksinkertaisesta tarinasta, komediasta, jossa päähenkilö esittelee yleisölle ystäviään. Yhteisön, oman maailman löytäminen ja perustaminen, kuoron kokoaminen. Lopputuloksessa päähenkilö todellakin katoaa 1. puoliajan loppuun mennessä ja palaa kuoroon, joka samalla muuttuu eräänlaiseksi kollektiiviksi (2. Puoliaika) jossa jokainen on yhtaikaa yhdessä ja yksin. Samaan aikaan osuu myös tärkeä kuuntelukokemus: Joshua Whiten kuorosovitukset mustien vankien lauluista ja sitä seurannut havainto bluesin näyttämöllisyydestä: hidasta, hiljaista kärsimystä ja odottamista, tälle ajalla ominaista kokemusta, modernia traagista kansanmusiikkia, joka kirjaimellisesti nousee tyhjästä, pitkästymisen, irrallisuuden ja juurettomuuden kokemuksesta! Bluesin perinteinen moraalinen rajankäynti gospelin kanssa: hyvän ja pahan välinen kamppailu, omantunnontuskat, paholaisen pelko, alkoholi, ym. - vertautuneina. mielenterveysongelmat, jotka nykyinen aika pyrkii ymmärtämään psykologisen yksilöllisesti ja biologisen tieteellisesti, mutta jotka voidaan ymmärtää myös hengellisesti, eksistentiaalisesti. Bluesmuusikkojen ja maallikkosaarnaajien melankolisuus, ailahtelevuus - taiteilijuus. Uskonnollisuus joka seuraa mielenterveysongelmista kärsiviä, niin ongelmien aiheuttajana kuin niiden lievittäjänä, lohtuna. Historiallinen yhteys: pietistiset herätysliikkeet, hurmahenkisyys ja tämän "perinnön" jatkuminen suomalaisessa teatterissa. Hengellisen "raittiuden" tarve - niin henkilökohtaisessa kuin taiteellisessa mielessä. Ajatus siitä, että mielenterveysongelmaiset saavat tuta olemisentapamme rajoista ja perusehdoista, ja täten eräällä tavalla tiedottavat ja varoittavat niistä. Taide kykenee esittämään tämän järkkyneisyyden yleisinhimillisenä kärsimyksenä. Havainto: kuinka Robert Crumb eräässä dokumenttiohjelmassa "paransi" muinoin kuolleen hullun naisen piirtämällä hänestä muotokuvan vanhan valokuvan perusteella! Ei riitä pelkästään että parannamme eläviä, vaan myös kuolleet on parannettava! Taide esittää paranemisen, parantamista. Tämä on varma merkki siitä, että eräänä päivänä kykenemme parantamaan myös "oikeasti". Edellytyksenä on että ymmärrämme paremmin mielen ja maailman yhteenkietoutumisen. Tätä voi lähestyä tieteen ja teorian keinoin, mutta yhtä hyvin myös taiteen keinoin. Tässä tapauksessa meitä kiinnostaa se mikä on (teatteri)näyttämö, miten se on mahdollinen? Siksi tyhjä tila, joka kuitenkin koko ajan "on" mystisesti jotakin - yhteisen kokemuksen, tunteen, valon, ajatuksen, esittämisen monimutkainen ja alituiseen muuntuva dimensio! Yhtä lailla suurimman kärsimyksen kuin riemun dimensio. Miksei myös armon dimensio. Yhtaikaa jumalaton ja jumalainen: uskonnollisen kokemuksen purkaminen, joka tapahtuu tässä ja nyt. Kenôsis, "Jumalan tyhjeneminen", joka määrittää länsimaisen kokemuksen historiallista kehitystä (Uskonpuhdistus, Vallankumous, kommunismi...). Yhtaikaa tyhjä ja täysi, kaikki ja ei-mitään. Kuinka ihmiskokemus määrittyy tässä dialektiikassa. "Elävien kirja": ohjeita vielä syntymättömän korvaan lausuttuna. Paljon tiedät, ymmärrät, enemmän kuin haluat tai kestät itsellesi myöntää. Mutta maailman olemassaolon arvoitus, mysteeri, on vain tästä lähin kyettävä kohtaamaan yhdessä, jolloin sen myös parhaiten kestää - eikä kuten nyt: kukin yksinään - ja yhdessä vedettävä tästä kohtaamisesta koituvat järisyttävät johtopäätökset. Mistä me tiedämme, mitä meistä kukin on tullut tänne toimittamaan? Mistä me tiedämme toisen merkityksen, jos ihminen itsessään on merkitys, avoin? Näyttämöllä reflektoimme, kunnioitamme toista ihmistä tässä täydessä arvoituksellisuudessaan, yhteisesti meille annettua näkymätöntä muotoamme, ja sen perustavaa aktiivisuutta, esittämisen ihmettä, kaikessa loistossaan. Tämä on yhdessäolemisen perusta, dimension jako, joka on koettava, uudistettava, puhdistettava ja muistutettava mieliin yhä uudelleen. Esa Kirkkopelto LUE LISÄÄ: Esa Kirkkopellon artikkeli VETOAPUA JA LÄHELTÄPITI -TILANTEITA: Näyttämöllisiä havaintoja >>> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . POIMINTOJA KRITIIKEISTÄ: (kuvat: Tanja Ahola) ”Vetoapua ja läheltäpiti-tilanteita on vakavista perusaineksistaan huolimatta erittäin hauska ja viihdyttävä uusi teos paluun kotimaisille markkinoille tekevältä Kirkkopellolta.”      Salon Seudun Sanomat / Aulavuo   ”Q:n loistava näyttelijäkunta tarjoaa katsojalle vastinetta koko rahan edestä.”      Salon Seudun Sanomat / Aulavuo   ”Esa Kirkkopelto tekee Q-teatterissa komean paluun Suomeen ja teatterin näyttämölle. Kumpa kaikki osaisivat saarnata yhtä tyylikkäästi ja viihdyttävästi kuin Kirkkopelto.”      Suomen Kuvalehti / Blåfield   ”Esa Kirkkopelto on kirjoittanut kauniin kertomuksen hyvinvointiyhteiskuntamme laidalta. Nauru ja liikutus aaltoilevat yleisön joukossa Q-teatterilaisten piirtäessä terävästi tragikoomisia henkilöhahmojaan näyttämölle.”      Tiedonantaja / Häme   ”Vetoapua ja läheltäpiti-tilanteita on puhdistavan raikas esitys, joka kokoaa ja järjestää käänteitä yllättävän logiikan avulla.”      Hämeen Sanomat / Puukko   ”Kirkkopellon edellisistä töistä tuttu loputon assosiatiivinen kekseliäisyys vetää nytkin riemukkaan teatterikoneen käyntiin.”      Helsingin Sanomat / Moring   ”Näyttelijät onnistuvat loihtimaan esiin aivan sydämellisen ekstaattisen blueskuoron.”      Helsingin Sanomat / Moring   ”Kirkkopellon uutuus on hellä ja traaginen komedia musiikin kera.”      Länsi-Suomi   . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . TIEDUSTELUT: p. 09-4542 1333 (ti-pe 11-17) Q-teatteri, Tunturikatu 16, Etu-Töölö 00100 Helsinki Q-teatteri@Q-teatteri.fi   t a k a i s i n   p ä ä s i v u l l e p a l a u t e