Kaspar Hauser

Kaspar Hauser -työryhmälle kiinnostavaa on Kasparin Hauserin tilanne. Ihmisten parissa hän on muukalainen, totuttuja normeja ja käytäntöjä häiritsemään tullut sietämätön “miksi”-kysyjä. Keskeiseksi nousee kysymys yksilön suhteesta ympäröivään maailmaan. Yksilöltä edellytetään loputonta itsensä kehtittämistä koska elämästä itsestään on tullut kauppatavara.

Maailmassa, joka toimiakseen tuottaa jatkuvasti uusia haluja ja himoja, on Kaspar vallankumouksellinen hahmo: Kaspar ei halua, eikä halua haluta.

Kasparin ja meidän ongelma on sama: juoksuhiekasta ei pääse rimpuilemalla. Maailmassa, joka toimiakseen tuottaa jatkuvasti uusia haluja ja himoja, on Kaspar vallankumouksellinen hahmo: Kaspar ei halua, eikä halua haluta. Spektaakkelit, identiteetti-markkinat tai seurapiirit eivät häntä liikuta. Kun häneltä tiedustellaan, millaista oli olla pimeässä kellarissa, hän vastaa yksinkertaisesti “Parempaa kuin sen ulkopuolella.”

Nürnbergin kaupungissa löydettiin vuonna 1828 laiminlyöty lapsi, jota myöhemmin alettiin kutsua Kaspar Hauseriksi. Hän osasi tuskin kävellä ja puhui vain yhden lauseen. Myöhemmin, kun hän oli oppinut puhumaan, hän kertoi että hän oli koko ikänsä ollut lukittuna pimeään kellariin, ettei hänellä ollut mitään käsitystä maailmasta, eikä hän ollut tiennyt, että on olemassa muitakin ihmisiä kuin hän itse. Kellarissa Kasparille oli työnnetty ruokaa hänen nukkuessaan. Vapaanakaan hän ei halunnut syödä kuin leipää ja joi vain vettä. Viisi vuotta myöhemmin hän kuoli puukotuksen seurauksena. Murhaajaa ei koskaan saatu kiinni, eikä Kasparin alkuperä koskaan selvinnyt.